RedNoseClub on ensimmäinen teatteriklovneriaan erikoistunut, ammattinäyttelijöistä koostuva ryhmä Suomessa. Vuonna 2005 perustetun ryhmän aiemmat esitykset ovat olleet improvisatorista teatteriklovneriaa. Nyt punaiset nenät riisutaan pois ja klassikkonäytelmä Lokin teksti esitetään kokonaisuudessaan. Työskentely perustuu kuitenkin edelleen klovnerian lainalaisuuksiin. Maski on piilotettuna näyttelijäntyöhön.

Ranskalaisen ohjaajan Philip Boulayn keskeisin löytö on se, että Anton Tšehov on kirjoittanut henkilönsä kuin klovneiksi. Valittu tyylilaji nostaa näytelmästä esiin sen ajankohtaisuuden, komediallisuuden ja herkkyyden. Lokki on usein totuttu näkemään draamana, suorastaan tragediana. Työryhmä väittää muuta. Lokki on komedia, kuten Tšehovkin ajatteli sen olevan.

Lokki toteutetaan ennen Suomessa esittämättömänä versiona. Lokin ranskantajat André Markowicz ja Françoise Morvan ovat kaivaneet Tšehovin jäämistöstä tekstin paloja, jotka on aikoinaan poistettu näytelmän virallisesta versiosta jo ennen sen ensiesitystä. Siinä on monia merkittäviä, Lokin maailmaa entistä syvemmin avaavia kohtia.

Työryhmä

Teksti: Anton Tšehov (Markowiczin ja Morvanin editio)
Suomennos: Martti Anhava
Lisäpalojen suomennos: Kaisa Kukkola
Ohjaus: Philip Boulay (Ranska)
Lavastus ja pukusuunnittelu: Paula Koivunen
Valosuunnittelu: Teemu Nurmelin
Äänisuunnittelu: Juha Tuisku
Markkinointi- ja esitysvalokuvat sekä graafinen suunnittelu: Tero Ahonen
Lyhytelokuva ja traileri: Kasimir Lehto
Tuotanto: RedNoseClub, Jari Virman, Minna Puolanto ja Niina Bergius / Espoon Kaupunginteatteri / Blue Media Oy
Ensi-ilta: 21.10.2015 Espoon kaupunginteatterissa

Rooleissa

Irina Nikolajevna Arkadina, avioliitossa Trepleva, näyttelijä – Minna Puolanto
Konstantin Gavrilovitš Treplev, hänen poikansa, nuori mies – Jari Virman
Pjotr Nikolajevitš Sorin, Arkadinan veli – Jouko Puolanto
Nina Mihailovna Zaretšnaja, nuori tyttö, rikkaan tilanomistajan tytär – Niina Sillanpää
Ilja Afanasjevitš Šamrajev, eläkkeellä oleva luutnantti, Sorinin tilanhoitaja – Riku Korhonen
Polina Andrejevna, hänen vaimonsa – Nora Raikamo
Maša, heidän tyttärensä – Amira Khalifa
Boris Aleksejevitš Trigorin, kirjailija – EeroJärvinen
Jevgeni Sergejevitš Dorn, lääkäri – Tatu Siivonen
Semjon Semjonovitš Medvedenko, opettaja – Oskari Perkki
Jakov, työmies, klovni – Teemu Aromaa

Ohjaajan sanat

Pieni, lankuista kyhätty teatteri, jonka sisällä on koko maailma

”Komedia, kolme naisroolia, kuusi miesroolia, neljä näytöstä, maisema (näkymä järvelle). Paljon kirjallisuuskeskusteluja, vähän toimintaa, viisi puutaa* rakkautta…”

Tšehovin kirje Suvorinille, 21. lokakuuta 1895, Melihovossa.
(Kirje on päivätty tasan 120 vuotta ennen RedNoseClubin Lokin ensi-iltaa Espoossa.)

Nuori nainen asuu järven rannalla vapaana ja iloisena kuin lokki. Paikalle saapuu mies ja vie naiselta elämän. Kuin lokilta. Siinä se. Tuttu näytelmä. Lokin varsinainen sisältö ei kuitenkaan ole tarinan kronologinen eteneminen vaan tarinan tapahtuminen, sen ilmeneminen. Nyt näemme näyttämöllä alkuperäisen, tunnettua Lokin versiota pidemmän version. Teksti ei ole komission sensuroima, ja se sisältää ne kohdat, jotka Tšehov poisti näytelmästään ystäviensä neuvojen mukaan ennen Lokin ensiesitystä Pietarissa 1896. Tämä versio ei ole niin konventionaalinen kuin tuntemamme versio. Näytelmä puhuu paljon rakkaudesta, joka vain ani harvoin on molemminpuolista. Se on lähes aina yksisuuntaista: Medvedenko rakastaa Mašaa, joka puolestaan rakastaa Trepleviä, joka rakastaa Ninaa, joka rakastaa Trigorinia, jota puolestaan rakastaa Arkadina, jota mielii Dorn, jota rakastaa Polina Andrejevna, joka pyristelee eroon Šamrajevista.

Miten olla rakastettu?

Tässä esityksessä on teokselle valittu muoto, joka tutkistelee katsojan suhdetta representaatioon sekä teatterin todellisuuteen. Se esitetään kuin esitys esityksessä – alusta loppuun. Esitys ehdottaa tekstin representaatiota kaikkine epätasapainoisuuksineen ja kriiseineen. Kaikki kymmenen henkilöä puhuvat kyllä rakkaudesta mutta myös, ja ennen kaikkea, teatterista. Teatterista, sen uusista muodoista ja sitä vainoavista kummituksista: Trepljev esittää omin sanoin (tai toistaen) Hamletia, Arkadina Gertrudia, Trigorin Claudiusta ja Nina Ofeliaa.

Lokki vaikuttaa yksinkertaiselta ja hauraalta rakennelmalta. Se on kuin lankuista kyhätty rakennusteline. Se on näytelmä, joka antaa elämän nähtäväksi, teksti, jota silmä kuuntelee. Täytyy katsoa korvillaan, sanoi jo Lear Gloucesterille hulluuden vallassa. Lokki on kotikutoinen, pieni teatteri ja samaan aikaan koko maailma teatterina. Kumpikin kaiuttaa toistaan.

”Elämää ei pidä esittää sellaisena kuin se on eikä sellaisena kuin sen pitää olla, vaan sellaisena kuin se haaveissa kuvastuu.” (Trepljev)

Philip Boulay
suom. Kaisa Kukkola
(puuta = venäläinen painomitta, noin 16 kg)

KRITIIKIT JA PALAUTTEET

“Red Nose Club riisuu punanenät, mutta noudattaa näyttelijäntyössä klovnerian lainalaisuuksia. Ratkaisu tuo näkyväksi sitä rivien väliin kirjoitettua tragikomiikkaa, jota Tšehov ei pettymyksekseen kantaesityksessä nähnyt.” Turun Sanomat, Jukka Kittilä.