Näyttelijä Minna Puolannon Babylon-esityksen taustaa ja syntyvaiheita käsittelevän blogisarjan toinen osa.

IDEA ESITYKSESTÄ (2/3)

Mietin Espoon Kaupunginteatterin kanssa yhteistyössä tehdyn suurtuotantomme Lokin (2015) jälkeen aiheita omalle klovniesitykselle. Risteilin kahden ison aiheen välillä ja luulin ensin, etteivät ne voisi mahtua samaan esitykseen. Minua kiinnosti valta ja sen ilmenemismuodot eri mittakaavoissa ja toisaalta sukupuolten välinen epätasa-arvo kehollisesta näkökulmasta. Kerron kaksi havaintoa ja muistoa, joita pidän Babylon-esityksen ydinituina.

Muisto 1: kesäteatteriesityksen harjoitusjakso 2013

Kollega siirtyy ruokatunnilla katsomoon syömään eväitä. Pysähdyn ihailemaan hänen pehmeitä, naisellisia liikkeitään ja eleitään, kuinka hän kaivaa sulavan feminiinisesti eväät repustaan ja istahtaa syömään pitkiä hiuksiaan hieman sivulle heilauttaen. Hänen olemuksensa on sensuelli ja hemaiseva. Tuo näky pysäyttää minut. Tuollainen minäkin haluaisin olla. Kysyn itseltäni, miksen itse ole arjessani kehossani koskaan pehmeän sensuelli ja naisellinen? Näyttämöllä voin kyllä esittää, jos jonkinmoisia hahmoja ja tyyppejä. Osaan liikkua feminiinisen pehmeästi ja nautinkin työssäni siitä, mutta oman arkikehoni olen riisunut tuollaisista laaduista. Olemukseni on mahdollisimman neutraali, ryhtini ja käyntini suora ja konstailematon. Pohdittuani havaintoani tulin siihen tulokseen, että kehoni ja minä olemme valinneet neutraalin olemuksen yhteiskunnassa vallitsevien valtahierarkioiden takia, luultavasti osin tiedostamatta. Haluan kohdata ihmiset mahdollisimman tasa-arvoisesti ja kokemukseni mukaan feminiinisiksi mielletyt piirteet kehossa asettavat naisen helposti objektin ja altavastaajan asemaan. Ainoa feminiinisen kehon vallankäytön muoto, jonka keksin, on seksuaalinen. Esimerkiksi monet popidolit ottavat tilaa ja käyttävät valtaa kehoillaan provokatiivisen seksuaalisesti.

Muisto 2: ensimmäinen Lokki-produktion harjoitusjakso 2013

Työskentelimme vielä tuossa vaiheessa klovniemme ja punaisten neniemme kanssa. Babylon on näyttämöllä kahden muun naisklovnin kanssa. Ranskalainen ohjaajamme, Philip Boulay, kysyy meiltä yllättäen, että missä meidän naisellisuutemme on? Luulen, että kysymys oli tarkoitettu provokatiiviseksi kutsuksi leikkiin kehon erilaisilla laaduilla. Babylon ainakin provosoitui. Kehoni aloitti sen päiväisen näyttämöleikin, jossa kaivoin sisältäni ja kärjistin kaikki omaamani naisellisuuden laadut, jotka minussa piilivät. Treenihuoneessa yleisönä sattui olemaan vain miehiä. Koin, että laitoin heidät näyttämöltä käsin ”poikki ja pinoon”. Näin tulkitsin heidän katseitaan, kun annoin kehoni puhua naisellista kieltään oikein olan takaa, ajattelin, että ”all right, täältä pesee”. Kokemus oli voimauttava sekä samaan aikaan hämmentävä.

Kun tapasin ohjaaja Marielle Eklund-Vasaman ensimmäisen kerran Babylon-esityksen suunnitteluvaiheessa vuonna 2017, kerroin hänelle nämä muistoni ja esittelin muut keräämäni materiaalit ja kokemukseni valta-aiheen ympäriltä. Olin silloin ymmälläni ja mietin, että aihemaastoni on aivan liian laaja yhdelle esitykselle, mutta Lelle sanoikin minulle, että kyllä nämä aiheet linkittyvät varsin likeisesti toisiinsa, eikä kumpaakaan suuntaa tarvitsisi välttämättä sulkea pois. Lisäksi Lelle ehdotti mukaan historiallista näkökulmaa ja toi esiin useampia feminismin esitaistelijoita. Tapaamisemme jälkeen jatkoin käsikirjoituksen kehittelyä ja työskentelyni kirkastui erityisesti kehollisen vallankäytön tutkimukseksi. Keho yhdisti monenlaiset vallankäyttötilanteet ja sukupuolten välisen epätasa-arvon kokemuksen saman esityksen ainesosiksi.

Klovneille käsikirjoittaminen on melko mutkikasta. Niille voi toki ehdottaa jotakin, mutta näyttämöllä tapahtuu siten ihan, mitä milloinkin. Tämä on sekä valtavan antoisaa, että toisaalta vaativaa. Se, että ei voi etukäteen suunnitella kohtauksia, vaatii kärsivällisyyttä. Kohtauksille voi antaa otsikon ja aiheen, mutta varsinaiset sisällöt klovnit ”käsikirjoittavat” näyttämöltä käsin yhteistyössä ohjaajan kanssa. Kirjurin työ tai taltiointi täytyy tehdä saman tien, jotta muistaa näyttämön juuri kertomat asiat. Kirjoitin ja valmistelin Babylon-esityksen käsikirjoitusta kuitenkin ensin itsekseni puoli vuotta ennen harjoitusten alkua. Työ oli haastavaa juuri klovnerian lajityypin huomioiden. Mutta ei se mennyt hukkaan. Tutkin erilaisia näkökulmia, teksti- ja kuvamateriaaleja, tutkimuksia, omia kokemuksiani ja muistojani liittyen vallankäyttöön hyvin perusteellisesti. Kaikki se tieto oli muhimassa sisälläni ja odottamassa improvisatorista näyttämötyöskentelyä. Meillä oli harjoitusten alkaessa kirjoittamani käsikirjoitusehdotus ja jonkinlainen runko dramaturgiasta, joita sitten lähdimme yhdessä työryhmän kanssa edelleen työstämään.

Keskeisin valta-aiheen käsittelyä helpottava seikka ja siunaus oli se, että saimme näyttämölle toisen klovnin, Hanna Sepän Rén. Olimme Lellen kanssa riemuissamme. Vallankäyttötilanteiden piirtyminen näyttämölle olisi monin verroin helpompaa ja inspiroivampaa kahden klovnin esityksessä kuin sooloteoksessa. Kurssikaverini Hanna oli alun perin tarjoutunut esitykseen mukaan jo joskus paljon aiemmin, kun olin kertonut hänelle aiheestani ja orastavista ideoistani. Hän sanoi silloin, että Babylonhan tarvitsee ehdottomasti pukijan. Vaatevaihtoja kun oli jo silloin tiedossa paljon. 🙂 Onneksi rahoitus järjestyi juuri ennen harjoitusten alkua ja saimme Hannan ja Rén mukaan.

Blogin seuraavassa ja viimeisessä osassa kuvaan esityksen valmistumista ensi-iltaan.

Helsingissä 29.1.2024
Minna Puolanto

Kuvituskuvat: Mark Sergeev. Esityksen promokuvaukset, maaliskuu 2018. Kuvat oli tehtävä ennen harjoitusten alkua ja ilman syvempää tietoa tulevasta esityksestä. Hahmoista moni ja kuvien tilanteet päätyivät osaksi esityksen sisältöä. Tuotannollinen työ ui näin konkreettisesti teoksen sisään. 🙂

Katso esitystiedot

BABYLON -rohkea komedia vallasta

Esitykset helmikuussa:
Teatteri Avoimet Ovet
13. ja 14.2.2024

Kotkan Kaupunginteatteri
15.2.2024